Blogi

Erilainen alku

"Nyt mä joudun säikäyttämään teitä vähän", sanoi Naistenklinikan kätilö rakenneultran päätteeksi; "vauvan mahalaukku on väärässä paikassa". Kätilö tulosti tukun ultrakuvia, laittoi pinon nenäliinoja minun rintakehäni päälle ja lähti pois huoneesta konsultoimaan lääkäriä. Meni hetki kunnes tajusin, että jotakin on pahasti vialla. Kaikki eteni nopeasti ja pian samainen kätilö soitti meille aikaa sikiötutkimusyksikköön. Hetkeä aiemmin olimme saaneet tietää, että meille on tulossa pieni poika. Ihanan uutisen jälkeen pahin painajaiseni tuli todeksi ja raskauden alusta saakka vaivannut olo sai selityksen: vauvamme on sairas.

Seuraavana aamuna makasin jälleen ultrattavana. Diagnoosi oli se sama, jonka olin jo Googlen avulla edellisenä päivänä rakenneultran jälkeen selvittänyt: vasemmanpuoleinen palleatyrä. Keuhko-onteloon oli noussut suolisto, mahalaukku ja osa maksan vasenta lohkoa. Toista keuhkoa ei ollut lainkaan ja toinenkin oli normaalia pienempi.

Raskausaika oli raskas. Tehtiin monia sikiön sydämen ultria, kaksi magneettikuvaa, useita ja useita kontrolliultria. Huomattiin, että Nooalla oli sydämessä vsd eli kammion väliseinämän aukko, tai tarkemmin ottaen useita aukkoja. Sen lisäksi aortasta löytyi pieni ahtauma ja kardiologi piti hyvin epätodennäköisenä vikojen korjaantumista sikiöaikana. Kaikki nämä diagnoosit alensivat eloonjäämisennustetta siinä määrin, että poikamme tulevaisuus näytti lohduttomalta. Tehtyämme päätöksen raskauden keskeyttämisestä, tapasimme kuitenkin vielä kirurgin, joka ammattitaidollaan ja positiivisella asenteella valoi meihin uskoa, että aina on toivoa.

Siispä 21.12.2015 syntyi vatsaani nukutettu poikamme Lastenklinikalla teho-osaston vieressä. Hän tuli maailmaan hiljaisena, mutta nyrkki pystyssä. Meidän ihmemiehemme. Yllätykseksemme poikamme Nooan tilanne oli odotettua parempi. Ultrassa huomattiin, että keuhko-ontelossa ei ollutkaan maksa vaan melko harmiton perna. Toinen keuhkokin oli olemassa ja sydämen viat olivat korjaantuneet jo sikiöaikana. Helppo Nooan alkuaika ei kuitenkaan ollut, sillä paremmassa keuhkossa oli nestettä ja siihen jouduttiin tekemään dreeni. Ecmo -hoitoonkin ehdittiin jo valmistautua, mutta siltä kaikeksi onneksi vältyttiin.

Kaiken kaikkiaan Nooa vietti teho-osastolla seitsemän viikkoa. Niihin viikkoihin mahtui lukemattomia takapakkeja, testejä ja toimenpiteitä. Istuimme Nooan lämpösängyn vieressä ja odotimme parempaa käännettä tapahtuvaksi. Odotimme, että saisimme Nooan syliimme; odotimme että Nooa pääsisi pois hengityskoneesta ja ennen kaikkea odotimme, että saisimme Nooan kotiin. Syliin Nooa pääsi pitkän odotuksen jälkeen kuukauden ja kahden päivän iässä, kotiin kuukautta myöhemmin.

Olemme ikuisesti kiitollisia kirurgille, joka sai meidät päättämään toisin. Olemme kiitollisia lukemattomille muille kirurgeille, lääkäreille ja uskomattomille hoitajille, joiden ansiosta meillä on meidän Nooamme.

 

Kaisu

 

Nooan tarina nähdään suorassa Elämä Lapselle -konserttilähetyksessä MTV3:lla 14. syyskuuta. 

Jaa postaus: