Blogi

Kummitaipaleeni

Oma kummihistoriani kantaa aina vuoteen 2008 saakka, jolloin nuorena artistinalkuna osallistuin kotikaupungissani Oulussa järjestettyyn kummikeilaukseen. Se oli urani ensimmäisiä hyväntekeväisyystapahtumia, mutta jo silloin tiesin, että tässä on kyseessä sellainen taho ja huipputärkeä tukikohde, joiden hyväksi haluaisin jatkossakin tehdä töitä. Sittemmin olen vuosien vieriessä osallistunut moniin Kummien järjestämiin konsertteihin, joista parhaiten ovat jääneet mieleeni esiintymiset Joulu Mielelle -konserteissa sekä jääkiekon MM-kotikisojen tiimoilta järjestetyssä Kummien suuressa kiekkokonsertissa, joka oli tietysti kaltaiselleni lätkäfanille ihan omiaan.

Oulun lastenklinikka on tullut itselleni erityisen läheiseksi ja Kuorosota-ohjelman myötä teimme yhdessä paljon hyvää lasten syöpäosaston 51 avuksi. Vierailut osastolla olivat silmiä avaava kokemus ja siellä todella ymmärsi lämmön, turvan ja kotoisan tunnelman merkityksen myös sairaalaympäristössä. Lapset ovat kuitenkin lapsia rankoista hoidoista huolimatta ja haluavat voimiensa rajoissa leikkiä, laulaa ja tehdä kaikkia niitä asioista, joita muuallakin tekisivät.

Äidiksi tulon myötä olen huomannut herkistyväni vielä entistäkin helpommin juuri lapsia koskettavalle hädälle ja lasten hyvinvointi on noussut elämässäni yhä keskeisempään rooliin. Viime kesänä viettäessäni oman lapseni kanssa muutamia päiviä osastolla OYS:ssa saimme erinomaista hoitoa – henkilökohtaista, hellää ja tarkkaa. Hoitajat ja lastenlääkärit tekevät loistavaa työtä, ja me kaikki yhdessä voimme osallistua entistä parempien hoito-olosuhteiden mahdollistamiseen.

Auttamistapoja on monia, joten lähde sinäkin mukaan pienten potilaiden tukijoukkoihin.

 

Suvi Teräsniska

Kummi

Jaa postaus: